Nonniin. Aloitetaanpas taas sanomalla, aika pitkä aika on vierähtänyt..;)
(Ja että tuo otsikko sopisi hyvin nimeksi elokuvalle ;) )
(Jonka päähenkilönä ihan varmasti olisi Minttu Mustakallio.. :/ )
Noh.
Sitä kuvittelee että kesän jälkeen vetäydytään sisälle
ja aikaa on enemmän kun kaikki ne kesätyötkin on tehty!
Ja parsanmarjat siinä niin käy, syksyllä tehdään niitä rästitöitä hullun raivolla joita kesällä jäi tekemättä kun piti tehdä niin paljon muutakin kun on kerran kesä!
Ja syksyllä erääntyy ne viimetipat joita täytyy olla että ylipäätään tulisi jotain tehtyä.
Omalla kohdallani viimeinen viimetippa on tässä marraskuun alkupuolella,
ja sitten ei olekaan yhtäkkiä mitään tekemistä!
Joka siis todellakaan ei tarkoita sitä miltä se kuulostaa kun perheessä on lapsia..
Toisin sanoen, nyt eletään niitä ruuhkavuosia.
Tamperelaisessa on joskus ollut artikkeli jossa sanotaan naisten kohdalla ruuhkavuosien alkavan siitä kun lapset syntyy, mutta ne ei lopukaan siihen kun lapset muuttavat pois kotoa, koska sitten alkaa isovanhemmuus ja omista vanhemmista huolehtiminen.
Eli ne ei lopu.
Ihmettelenkin joskus miten muut saa ajan riittämään!
Tiedän että vastaus on, prrriorisoimalla!!
Mutta kun jotkut asiat on vain pakko tehdä!
Kun aamulla liian lyhyiden yöunien jälkeen käynnistellään koneisto nimeltä rutiini, johon todennäköisesti kuuluu aamupalan tekoa, astianpesukoneen tyhjennys, kouluun potkiminen nro 1, astianpesukoneen täyttö, aamupalatarvikkeiden siivous pöydästä (tottakai, se joka ne siihen ottaa laittaa ne myös takaisin, näin lapsille on opetettu) pyykinpesukoneen täyttö, koulukirjojen etsiminen (tarpeeksi syvällisesti kun ajattelisi ymmärtäisi varmaan lopulta olevansa syyllinen niiden hukkumiseen vaikkei kirjoihin ole tullutkaan koskettua), kouluun potkiminen nro 2, tiskikone kiireellä auki ja pesutabletti mukaan, muutaman Puppe-kirjan lukeminen, imurointi, perunoiden kuoriminen, lisää Puppe-kirjoja, ulos kaivamaan kuoppaa (ei nyt sentään itselle vielä tässä vaiheessa päivää), trampoliinille, rimpuilevan lapsen raahaaminen hetkeksi sisälle, lopun ruuan valmistus, syöminen, tiskit edes takas, eiliset pyykit kuivaustelineeltä pois ja viikon aikana kertyneen sohvan kokoisen kasan jatkoksi viikausta odottamaan, koneesta pyykit kuivumaan ja uusi koneellinen pyörimään. Kone auki jotta voi maksaa laskuja (todennäköisesti tulee huomaamatta avattua se pyykkikone joka tässä ensin tuli mieleen :) ), tunnin päästä huomaat seikkailleesi vaatekauppojen postimyynti sivuilla koska vaatteitahan tässä juuri lisää tarvitaankin!! Puolessa välissä laskujen maksua lapsi numero kaksi tulee koulusta, johon herää myös lapsi numero kolme ja taas kohta syödään. Heitellään siis pääasiassa ruokaa koiralle lattialle. Ja toinen unohtaa syödä puolet ruuasta kun lähtee kesken kaiken leikkimään jotain ilmeisesti hyvin hyvin tärkeää Barbie-juttua kun se ihan yhtäkkiä tuli mieleen, mutta se kertoo varmasti vaan poikkeuksellisesta luovuudesta!! Kun sotkut on siivottu saapuu myös lapsi numero yksi ja melkein alkaa itkeä kun näkee mitä on ruokana. Varmaan niin liikuttunut ja ylpeä kun äiti on niin hyvä kokki.. Jostain syystä ei kuitenkaan edes maista..:/ Se oma aika alkaa sitten neljän jälkeen kun lisää aikuisia alkaa kertymään kotiin, mitähän sitä ollenkaan tekis?.. Kauppaan!! Ja sitä taas seuraa koko kauppareissun inhottavin puoli, kauppakassien tyhjennys kaappeihin! Miten se onkin niin järkyttävän typerää hommaa! Sitten luetaan englannin saniksiin (kovin on äänekästä meillä ainakin tääkin homma), aletaan väkertään iltapuuroa ja huolehditaan se parempiin suihin. Sitten kylpy (joka vastaa enemmänkin pallomerta kun on ihan täynnä tyhjiä shampoo pulloja, mikäs sen mukavampi lelu..), pesulta pois, hampaiden pesu, ilta-puppe-kirja ja yksi kolmesta hoidettu!! Sitten kun loput on hoidettu nukkuun tai ainakin omiin huoneisiinsa ja ääni on käheänä Ella-kirjojen lukemisesta, on päivän paras hetki. Voi vain istahtaa lösähtää sohvalle, avata telkkarin, avata koneen, avata photoshopin, surffailla vaatesivustoilla, ja huomata että VI*** PYYKIT ON KONEESSA!
Niin siinähän se päivä meni että humahti, että jos kolmekin tuntia olis lisää niin saattais ehtiä saamaan itsensä siihen kuntoon että kehtais pää pystyssä liikkua kaupungilla.
Jos sais viis tai kuuskin tuntia niin ehtis liikkuunkin sinne kaupungille..
Ja tälläinenhän on vapaapäivä, työpäivät on erikseen. Tosin silloin talo ja putket huokaa tyytyväisenä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta kun rutiini alkaa vasta kuuden aikaan illalla.
Mutta mitä tästäkin voisi jättää tekemättä? Pyykkien viikauksen? Done! Siis jätetty tekemättä jo.. Lasten hampaiden pesu? Kyllä siitäkin joka kolmas kerta vähintään luistetaan jos et ehdi vahtia!
(Joskus on ihan suotavaa siirtyä itsekin vaikkapa suihkussa käymään.. Sen jälkeen on niin mukavaa kun ihmiset kysyy että oletkos värjännyt hiukset!! Kyllä, näin on tosiaan käynyt useammankin kerran!..)
Mutta.
Luin äärimmäisen, yllättävän yksinkertaisen, ihan pienen vaan,
tekstin.
Jonkun Facebook seinältä.
"Sun rasittava arkes on sun lapsiesi lapsuus."
Siis niin totta että miten sitä muka ei aina muista?
No nyt yritän muistaa, harva asia jää mieleen paria päivää pidemmäksi ajaksi mutta tämäpä jäi.
Ehkä pieni pistos omassatunnossa?
Että onko se kaikki kiire ja hössötys ja edes kivat työt sen hermoilun arvoista?
No se on jokaisen päätettävissä, ja rutiineitakin tarvitaan.
Nytpä unohdetaan työt ja keskitytään lapsuuteen.
Eli, kaiken sen rutiinin keskellä on kiva välillä muistaa lapsiakin jotenkin erityisesti,
Loma on tietysti aina loma eikä vaatisi sen kummemmin mitään mutta meillä on haaveiltu laivareissusta jo pidemmän aikaa niin päätettiin viettää syysloma risteillen.
Pitkän miettimisen ja pähkäilyn jälkeen päädyttiin Vikingin päivä Tukholmassa risteilyyn. Ja vielä lapsille mukavana lisänä suunniteltiin satamaan matkustamista junalla.
Muutaman kommelluksen jälkeen päästiin melkein ajoissa satamaan, taksilla suoraan etuovelle vaikka ostettiin valtionRAUTATEIDEN edulliset syyssäästöliput!!
Hytitkin oli suhteellisen kuivia siellä päässä paattia jossa me pari yötä asuttiin :)
Tässä muutama kuva reissulta jossa poikettiin siis Junibackenissa ja Wasa-laivaa katsomassa.
Ja todellakin, mitään kummallisuuksia ei loppureissun aikana tapahtunut! Jäätiin jopa oikealla pysäkillä junasta pois vaikka se ei ollut päätepysäkki!
Tampereella ;)
Star Wars:
Syksyn piristykseksi järjestettiin myös Halloween-bileet.
Tiedä sitten kuka niistä piristyi...;)
Luuranko (ja 1/4 Peppi Pitkätossusta):
Suhteellisen pieni vanki:
Peppi Pitkätossu, Labradorinnoutaja:
Ja nyt on se hetki päivästä kun hipsin laittamaan viimeisen koneellisen pyykkiä kuivumaan...
No ei vaan, en oo menossa!!
(Pesen sen aamulla uudestaan ;) )
-Annukka
